keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Dead End?

Heräsimme tuntia aikaisemmin, sillä edessä olisi tuntematon polku.
Aamiainen oli runsas ja maittava kauniilla järvinäköalalla – toistaiseksi paras. Hotellikin oli tähän astisista tasokkaina ja halvin – mainio yhdistelmä.
Lopulta olimme liikkeella noin kymmenen minuuttia normaalia aikaisemmin. Suuntasimme luoteeseen kohti Siem Pangia. Nelisenkymmenen hiekkatiekilometrin jälkeen tuli lautta.
Vastarannalla tapasimme Jaakon.
Jaakko oli fillaroinut edessämme olevaa 50 kilometrin pätkää seitsemän tuntia ja kutsui sitä mutahelvetiksi.
Lähdimme kohti helvettiä. Alku oli hiekkaa, jossa ehkä hieman suurempia kuoppia siellä täällä.
Muutaman mutkan jälkeen tie pieneni nopeasti poluksi ja poluiksi, mutaisiksi mutavellien kiertoteiksi, pientenjokien ylityksiksi – kaiken kaikkiaan tie muistutti Death Highwaytä sellaisena kun minä sen muistan.
Parinkymmenen kilometrin jälkeen tuli suurempi mutalampi eteen. Ensin minä juutuin ja Urpo tuli auttamaan pyörän kääntämisessä pois. Mutakon toinen reuna oli lupaavampi.
Lopulta onnistuimme kaikki taluttaen ajamaan pyörät mutakon yli. Villen pyörä ei kuitenkaan enää käynnistynyt. Valmistauduimme työntämään sen käyntiin kun paikalle ilmestyi khmer-mies skootterillaan. Kyydissä hänellä oli muunmuassa iso kylmälaatikko ja 20 kiloa riisiä. Hän ei puhunut sanaakaan englantia, mutta sai meidät vakuuttuneiksi, että emme selviytyisi Siem Pangiin polkuja pitkin – syvät mutalammikot olisivat vielä edessä.
Nöyrryimme ja käännyimme takaisin. Villen pyörä yllättäen käynnistyi ja khmer johdatti meidät neljän kilometrin pituiselle pikkuruiselle metsäpolulle, joka kiersi juuri ylittämämme mutakon. Sitten vain ajelimme takaisin samaa tietä, samat kuopat, savikot, juurakot ja muut. Tällä kertaa khmerin perässä ja ehkä muutaman lätäkön välttäen.
Lautalla takaisin ja samaa tietä Ban Lungiiin.
Olimme lähtöpisteessää 120 kilometriä rikkaampina. Matka jatkui samantien asfalttia kohti Stung Trengiä. Muutamaa tuntia myöhemmin olimme majoittuneet uuteen hienoon Gold River -hotelliin.
Oli tapahtunut onnettomuus. Vuokraamomme päämekaanikko oli sattumalta hotelilla ja ryhmä ranskalaisia motoristeja, jotka yrittivät tilata helikopteria. Yksi ryhmästä oli ajanut nokkakolarin auton kanssa – ainakin molemmat jalat ja ainakin toinen käsi poikki. Emme kyselleet yksityiskohtia. Heidän retkensä oli lopussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti