Pailin - Pramayo

Ruby guesthouse oli paska. Erilaisia ötököitä oli häiriöksi asti. Aamiaisen söimme paikallisessa, mutta sekään ei ylittänyt odotuksia.

Alkuun pöräytimme asfalttia lähes 70 kilometriä.

Sitten alkoi hiekka.

Onnistunut oikotie, jonka varrelta löytyi myös miinakenttä.

Vähitellen hiekka pieneni mutaojiksi ja kaikenlaisiksi haasteiksi.

Hitaimmillamme etenimme viitisen kilometriä tunnissa. Syke kävi ajoittain mutapainissa varsin korkealla.

Vähitellen tie hiukan parani ja vain satunnaiset mutakuoppaan elävöittivät matkaa, kuten myös monimutkaisiksi labyrinteiksi kuivuneet mutaurat ja -harjanteet.

Aikaa kului myös kahteen pakolliseen taukoon. Ensimmäisellä minun Ortlieb-laukuista hajosi solki. Onneksi oli varasolki mukana. Seuraavalla Urpolta katkesi kytkinvaijeri. Onneksi oli varavaijeri mukana.

Loppumatkasta löysimme yllättävän oikotien, jota ei enää hyvällä mielikuvituksellakaan löytänyt mistään kartasta. Se toi meidät kuitenkin lähes suoraan puolimatkankrouviin, jonne päätimme jäädä myös yöksi, sillä mutakoissa oli kulunut liikaa aikaa.

Guest house löytyi aivan Pramayon liikenneympyrän tuntumasta, kuten kaikki tässä pienessä kylässä.