Aluksi ajoimme hieman biitsin kautta kiertäen niemekkeen yli Occhateul-biitsille. Pysähdyimme hetkeksi uudistuvalle Serendipity-biitsille. Siinä betonoidulla rannalla baarissa soodaa juodessa tulivat mieleen ajat, kun täsmälleen samassa paikassa istuin myöhäistä iltaa nuotiolla ja ihastuin ensimmäistä kertaa khmeriin. Siitä on kymmenen vuotta aikaa kun tässä oli vielä boheemi biitsi.
Jatkoimme matkaa Sokha-biitsille, jonka puhtaus ja tyhjyys vaikuttavat, mutta kertovat valitettavasti korruptiosta, eivät idyllistä. Sokhan jälkeen kävimme useilla modifioiduilla biitsipätkillä. 
Aikaisemmat biitsit ovat kehityksen jaloissa pilkkoutuneet epämääräisiksi jäänteiksi, jotka vain odottavat uusia komeita hotelleja. Independence-biitsi, Victory-biitsi ja jonnekin oli kehitety jokin ihan uusikin biitsi, jonka nimi ehti jo unohtua – kartassa luki Hawaii-biitsi, mutta todellisuudessa se taisi olla jotain ennemminkin kasinoon viittaavaa.
Ajoimme sataman ohi, kalastajakylän ohi, piipahdimme aallonmurtajalle, kävimme pohjoisrannoilla tutustumassa ajoon valkoisella hiekalla. Sielläkin oli kehitys käynyt käymässä. Ensikerralla näillä rannoilla ei kenties enää ajella. Jatkoimme öljysataman ohi kukkulan huipulle. Sieltä on komeat näköalat.
Jatkoimme vielä kymenkunta kilometriä hiekkaa ja saavuimme vesiputoukselle.
Joen ylittävä puusilta teki Villeen ja Urpoon vaikutuksen ja sitä ajettinkin sitten muutama kerta edestakaisin.
Urpon kanssa otimme vesiputouksesta kaiken irti. Oluiden kera istuimme virrassa ja kiipesimme alemmalle tasolle uimaan ja suurimman vesiputouksen taakse pieneksi hetkeksi istumaan. 
Vesiputouksissa on jotain hienoa, jotain sellaista, mitä meillä Suomessa ei ole.
Kevyen sateen saatelemina ajoimme etelään, päätien yli ja oikotietä Otres-biitsin kaakkoispäähän. Tie, joka naaliskuussa oli vielä hiekkaa, oli nyt asfaltoitu. Otresin eteläpää on nyt rakennettu ja sitä rakennetaan. Siellä on hienon näköisiä resortteja uima-altaineen. Viimeksi kun kävin siellä oli vain hiekkaa, tyhjä ranta ja moottoripyörä. Otimme kierroksen päätösjuomat.
Ensimmäistä kertaa en ajanut Otresia rantaviivassa, vaan kiltistä rantatietä pitkin – niin paljon on tunnelma muuttunut.
Iloinen rantakierros vei nelisen tuntia taukoineen ja tarjosi 65 kilometrin läpileikauksen Sihanoukvillen kehitykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti