Pakkasimme ja lähdimme. Ensimmäinen ja päivän ainoa varsinainen kohde oli Koh Ker -temppeli eli noin kymmenen vanhaa khmer-temppelirauniota.
Pysähdyimme alkuun muutamalle rauniolle ja sitten saavuimme päätemppelille, joka on varsin komea. Temppelin huipulle veivät uudet puuportaat ja ylhäältä oli hyvät näkymät yli ympäröivän metsän.
Matka jatkui kohti Siem Reapia. Lähempänä ajoimmepienen lenkin tiedustellen Mahendraparvatalle mahdollisesti vievää tietä, mutta emme sellaista löytäneet. Aikaa, kärsivällisyyttä ja sisua vaadittaisiin enemmän kuin nyt oli käytettävissä.
Majoituimme kuninkaallisesti ja ajoimme saman tien Tonle Sapin rantaan. Kelluvat kylät. Olin lähes sanaton. Aikaisemmin moottoripyörällä ajettava penger oli muuttunut lähes moottoritien levyiseksi bussien parkkipaikaksi ja lisää oltiin rakentamassa kovaa vauhtia.
Tästä huolimatta vuokrasimme veneen ja ajoimme sillä juomaan oluet jonnekin mangrovekasvuston reunamille. 
Aurinko laski. Ei häävi retki – maailma muuttuu ja on muuttunut.
Illalla söimme erittäin hyvän ja erittäin edullisen päivällisen baarikadun läheisyydessä – entinen baarikatu on nykyään kaupunginos – tai useampi. Mutta miltä kuulostaa: iso annos valkosipulipatonkia, erinttäin maukas gazpacho, kunnon pihvi lisukeineen ja puoli pulloa argentiinalaista Malbecia? Yhteensä 18$!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti